A4-kirjoitelmakilpailun palkitut 2023

A4-kirjoitelmakilpailussa palkittiin matematiikasta ja fysiikasta kiinnostuneita satakuntalaisia nuoria. Kilpailu kohdistettiin 3. ja 4. vuoden opiskelijoille satakuntalaisissa lukioissa ja ammatillisella 2. asteella. Palkittavat valittiin A4-kirjoitelman perusteella, missä aiheena oli Matematiikka ja minä tai Fysiikka ja minä. Matematiikka ja fysiikka ovat Ulla Tuomisen säätiön toiminnan peruspilareita. Säätiö pyysi nuoria kertomaan, miten ne näkyvät heidän elämässään.

A4-kirjoitelmakilpailun kymmenen parasta:

1. Milja Laihonen
2. Ruusu Ruoho
3. Vilma Vilkuna
4.-6.
Aino Karvo (Ainon kirjoitelma alempana)
Iida Rehula
Susanna Iisakkala
7.-10.
Aino Manner
Nea Ylikippari
Olga Orobinska
Riia Mäkinen

Aino Karvo: Minä ja Matematiikka

Päässäni matematiikka toimii runon tavoin. Runo johon on vastaus, olen tyytyväinen. “jos ja vain jos”, implikointi paljastaa loogisuuden. Ilman tunteita, vastaus on joko kyllä tai ei. Sekavassa maailmassa minulle ovat aina selkeät vastaukset olleet tärkeitä sekä rauhoittavia. Tuloksien, arvojen sekä mahdollisuuksien laskemiseen tarvitaan erilaisia lausekkeita ja mitä ihmeellisimpiä symboleja. Tärkeimpänä kuitenkin satoja tunteja työtä ymmärtääkseen tuota kryptisistä merkeistä yhdistettyä tekstiä. Ja kun sen ymmärtää… itse en ainakaan ole kokenut sen kaltaista tunnetta muuten.

Matematiikan lisäksi lähellä sydäntäni on aina ollut taide. Niiden kahden intohimon yhteys on kiehtova. Matematiikka muodostaa kuvioita ja muotoja, voisikohan siis maalauksen esittää matematiikan merkein. Myös musiikki koostuu matematiikasta, jos et pysty laskemaan 8:16 tahteja tai neljäsosanuotteja on soittamasi taide pilalla, vain koska siitä puuttui matematiikka. Mikä olisi Maxfield Parrishin Daybreak maalauksen matemaattinen lauseke? Tai miltä Bee Geesin kappale Holiday kuulostaisi ilman matematiikkaa? Maailmankaikkeus, luonnon lait, sekä ihmisen luoma taide koostuu matematiikasta, onko mitään mikä ei liittyisi siihen? Onko olemassa paikkaa tai aikaa jossa matematiikka ei pätisi tai jossa se olisi erilaista. Ehkä piin desimaaleilla joskus olikin loppu tai ulottuvuuksia onkin jossain lukemattomia. Tuntemamme geometria olisi tuhoutunut hetkessä.

Saan aina joko kummastuneita tai ylistäviä katseita kertoessani matematiikan olevan lempiaineeni koulussa, niin kuin se on ollut jo viimeiset 12 vuotta. Monet pitävät lempiainettani vaikeana, raskaana tai tylsänä. En kuitenkaan voi ymmärtää, miksi? Matematiikan tunnilta kotiin lähtiessä pää on täynnä erilaisia ajatuksia kaikesta mitä olen oppinut, minulla on fiksu olo ja tunne että ymmärrän maailmaa paremmin. Yleensä kotiin päästyäni alan opettamaan samoja asioita läheisilleni koska minusta tuntuu pahalta että he eivät olleet kanssani koulussa oppimassa niitä. Kuitenkin vain harvoin kukaan on oikeasti kiinnostunut. Jos en tunnilla ymmärrä jotain, tiedän että vika on minussa eikä ikinä matematiikassa. Vian ollessa minussa tiedän että sen voi korjata. Matematiikka pysyy aina, se oon luotettava ja kaikki on selitettävissä. Siitä lisää oppiminen tekee minut onnelliseksi. Toivon tulevan työni sisältävän matematiikkaa, jotta voisin jatkaa sen oppimista läpi elämäni.