A4-kirjoitelmakilpailun palkitut 2026

A4-kirjoitelmakilpailussa palkittiin matematiikasta ja fysiikasta kiinnostuneita satakuntalaisia nuoria. Kilpailu kohdistettiin 3. ja 4. vuoden opiskelijoille satakuntalaisissa lukioissa ja ammatillisella 2. asteella. Palkittavat valittiin A4-kirjoitelman perusteella, missä aiheena oli Matematiikka ja minä tai Fysiikka ja minä. Matematiikka ja fysiikka ovat Ulla Tuomisen säätiön toiminnan peruspilareita. Säätiö pyysi nuoria kertomaan, miten ne näkyvät heidän elämässään.

A4-kirjoitelmakilpailun kuusi parasta:

1. Lauri Anttila
2. Inka Jutila
3. Hilma Poskiparta

Sijat 4. – 6.
Hedi Kietzer
Maria Mäkelä
Min Thu Ta

Lauri Anttila: Matematiikka ja Minä

Kiinnostukseni matematiikkaa kohtaan ei tullut heti äidinmaidossa. Ala-asteella pidin matematiikasta, koska se oli helppoa ja lähinnä pelkkää lukujen pyörittelyä. Samasta syystä toisaalta myös salaa vieroksuin sitä, ihan kuin se ei olisi täyttänyt lainkaan odotuksiani. Olin mielestäni melko hyvä matematiikassa, mutta silti jokin mielekkyys puuttui siitä. Yläkoulussa kun kehään astuivat muun muassa sinit, kosinit ja tangentit sekä todennäköisyyslaskenta, aloin saada jo paremman käsityksen puuttuvista palasista. En kuitenkaan osannut aivan tarttua ajatuksen reunasta, joten käytännössä matematiikka oli minulle vielä vain aine muiden joukossa, aine joka nyt vain kuului opetussuunnitelmaan. Tämä ajattelutapa vain lisäsi epävarmuuttani omaa osaamistani kohtaan. Tuntui kuin tietyt lukot olisivat jääneet vielä avautumatta tajunnassani. Suurinta kipinää ainetta kohtaan eivät ainakaan sytyttäneet vanhempani, sillä esimerkiksi äidilleni matematiikka oli aikanaan tuntunut pakolliselta pahalta.

Lukion pitkän matematiikan opintojaksojen aikana avautumatta jääneet lukot avautuivat todenteolla. Aloin ymmärtää, että matematiikan opiskelu voi muuttaa tapaani ajatella ja aktiivinen itsensä haastaminen kykyäni oppia lisää. Matematiikan opinnot virittivät kykyäni ymmärtää laajempia kokonaisuuksia. Tapani ajatella loogisemmin ja matemaattisemmin myös muissakin aineissa kehittyi. Oivalsin, ettei matematiikka ollutkaan vain pelkkää lukujen pyörittelyä vaan että matematiikkaa on kaikkialla: kuvataiteessa, melkein jokaisessa ammatissa ja useissa luonnon systeemeissä. Kuvataiteen tunneilla en enää talon perspektiiviä hahmotellessani ajatellut, että viivat menevät tiettyyn suuntaan siitä syystä, että ympäristössä ne vain ovat niin, vaan siksi että ihmissilmälle matemaattinen hahmotuskyky on osa ihmisbiologiaa. Aloin oivaltaa, että luonnossa useimmat systeemit toimivat jotenkin matemaattisesti: kasvit käyttävät noin puolet saamastaan energiastaan biomassansa kasvattamiseen kun taas eläimet noin kymmenen prosenttia. Matematiikan yhdistäminen luonnollisiin prosesseihin alkoi tuntua yhä kiehtovammalta, ja kiehtovuus puolestaan sai epävarmuuteni kaikkoamaan.

Lukiotaipaleeni aikana opiskelin myös muita matematiikkaa vahvasti hyödyntäviä aineita, fysiikkaa ja kemiaa. Biologian parissa ymmärsin, kuinka hyödyllistä oli osata laskea esimerkiksi geneettisten ominaisuuksien periytymisen todennäköisyyksiä. Kykyni soveltaa matematiikkaa ja ymmärtää sen tärkeyttä vahvistui. Huomasin, ettei kaikkea tarvinnut tietää ennakolta ja ettei kaikella tarvinnut olla selkeää vastausta, kuten tarkkaa lukuarvoa; joskus riittävän tarkka vastaus on x tai 5z. Huomasin, että monesti tärkeintä on osata todistaa ja osoittaa jokin pulma yleisesti, ja että tiettyyn lukuarvoon päästään, kun ensin on olemassa kaava, ikään kuin matemaattinen geneettinen koodi.

Ilman matemaattista osaamista varmasti edelleenkin hämmästelisin, miksi henkilötunnukseni viimeinen numero on juuri kaksi ja miksi neljän vuoden välein on aina karkauspäivä. Matematiikan opintojen avulla en enää vain aseta kysymysmerkkiä pääni päälle, vaan pelkkä perustelun selvittäminen herättää jo haluni oppia lisää. Ilman matematiikkaa en varmasti olisi uskonut, että omia ongelmanratkaisutaitoja voi myös hioa ja ettei ”matikkapäätä” tarvitse saada syntymälahjana. Ilman matematiikan sytyttämää kipinää en olisi todennäköisesti jaksanut uskoa mahdollisuuksiini päästä haluamaani yliopistoon. Matematiikka ei ole minulle elämää suurempi asia vaan vahvasti osana kehitystäni kohti aikuisempaa ajattelijaminää.